Mielestäni videopelien syyttäjät eivät joko omaa henkilökohtaista kokemusta näistä tai eivät ole tehneet asiasta riittävää tutkimusta, sillä mielestäni pelien ja viihdeteollisuuden syyttäminen on vastuun pakoilemista eikä kiistatonta näyttöä pelien ja nuorten väkivallantekojen välillä ole pystytytty osoittamaan.
Itse olen katsonut elokuvia, jotka eivät ikäsuositusten mukaan olisi olleet minulle silloin sopivia. Jopa suomalainen elokuvaklassikko E. Laineen Tuntematon sotilas tuli katsottua jo 7 -vuotiaana ja salaa vanhemmilta tietyst, mutta sehän ei haittaa, koska se on osa Suomen historiaa, eikö? Olen lisäksi pelannut näitä "väkivalta" -pelejä noin 7 -vuotiaasta asti ja pelaan yhä. En usko, että pelien tai elokuvien väkivaltaisuus itsessään saa meitä "pullamössö" -sukupolven edustajia väkivaltaisiksi.
Kyseenalaistaisin ennemminkin yhteiskunnan antaman kuvan tärkeistä arvoista. Tärkeintä on hankkia korkea koulutus ja valmistua nopeasti. Onnellisuus ei ole tärkeää, koska se ei tuota. Paineet opiskeluaikojen lyhentämiseen on kovat ja päätökset tehdään pääasiassa talouslaskelmien ja jo työssäkäyvien henkilöiden mielipiteiden pohjalta. Nuoria ei kuunnella, sillä onhan se mahdoton ajatus, että opiskelija tietäisi mitään opiskelusta ja jos tietääkin niin se liittyy varmasti plagiointiin. Ymmärrän, ettei kaikkia opiskelijoita koskevia päätöksiä voida tehdä ainoastaan opiskelijoita kuuntelemalla, mutta se, että joku vain ilmottaa ylhäältä että asiat muuttuu ja näin ne muuttuu, saa kenen tahansa tuntemaan olonsa voimattomaksi ja jopa vähäpätöiseksi. Monilla on varmasti samankaltaisia kokemuksia työuransa varrelta.
Olen samaa mieltä monien täälä kommentoivien kanssa siitä, että päätä silittemällä saa aika huonosti tuloksia aikaan, mutta mielestäni keppikään ei ole aina se oikea vaihtoehto. En osaa sanoa yhtä ja autuaaksi tekevää ratkaisua nuorten väkivalta ongelmaan, mutta se ratkaisu ei löydy papereita tuijottamalla ja sanelemalla nuorille lisää ja yhä tiukempia sääntöjä.
Itse olen katsonut elokuvia, jotka eivät ikäsuositusten mukaan olisi olleet minulle silloin sopivia. Jopa suomalainen elokuvaklassikko E. Laineen Tuntematon sotilas tuli katsottua jo 7 -vuotiaana ja salaa vanhemmilta tietyst, mutta sehän ei haittaa, koska se on osa Suomen historiaa, eikö? Olen lisäksi pelannut näitä "väkivalta" -pelejä noin 7 -vuotiaasta asti ja pelaan yhä. En usko, että pelien tai elokuvien väkivaltaisuus itsessään saa meitä "pullamössö" -sukupolven edustajia väkivaltaisiksi.
Kyseenalaistaisin ennemminkin yhteiskunnan antaman kuvan tärkeistä arvoista. Tärkeintä on hankkia korkea koulutus ja valmistua nopeasti. Onnellisuus ei ole tärkeää, koska se ei tuota. Paineet opiskeluaikojen lyhentämiseen on kovat ja päätökset tehdään pääasiassa talouslaskelmien ja jo työssäkäyvien henkilöiden mielipiteiden pohjalta. Nuoria ei kuunnella, sillä onhan se mahdoton ajatus, että opiskelija tietäisi mitään opiskelusta ja jos tietääkin niin se liittyy varmasti plagiointiin. Ymmärrän, ettei kaikkia opiskelijoita koskevia päätöksiä voida tehdä ainoastaan opiskelijoita kuuntelemalla, mutta se, että joku vain ilmottaa ylhäältä että asiat muuttuu ja näin ne muuttuu, saa kenen tahansa tuntemaan olonsa voimattomaksi ja jopa vähäpätöiseksi. Monilla on varmasti samankaltaisia kokemuksia työuransa varrelta.
Olen samaa mieltä monien täälä kommentoivien kanssa siitä, että päätä silittemällä saa aika huonosti tuloksia aikaan, mutta mielestäni keppikään ei ole aina se oikea vaihtoehto. En osaa sanoa yhtä ja autuaaksi tekevää ratkaisua nuorten väkivalta ongelmaan, mutta se ratkaisu ei löydy papereita tuijottamalla ja sanelemalla nuorille lisää ja yhä tiukempia sääntöjä.