Kesätyöläinen viihtyy Suokissa

Leo Honkonen näyttelee jo kolmatta kesää Suomenlinnan kesäteatterissa. Työ meren äärellä vanhassa linnoituksessa tuntuu hyvältä.

Suomenlinna kuhisee helteessä paistattelevia turisteja ja koululaisia, mutta helsinkiläiselle Leo Honkoselle saari on työpaikka.

Hänen kesänsä kuluu Ryhmäteatterin Ronja, ryövärintyttären harjoituksissa ja esityksissä Suomenlinnan kesäteatterissa. Syksyllä 28-vuotiasta näyttelijää odottaa viimeinen vuosi Teatterikorkeakoulussa.

Työ meren äärellä tuntuu hyvältä.

- Oli mukavaa palata tänne. Tämä on mahtava paikka, Honkonen sanoo.

Hän oli mukana jo Ryhmäteatterin Tuntemattomassa sotilaassa, jota esitettiin Hyvän Omantunnon linnakkeessa kesät 2007 ja 2008.

Ronja, ryövärintyttäressä Honkonen esittää vanhaa ja viisasta rosvoa, Kalju-Pietua. Hän pitää produktiota itselleen opettavaisena, koska näytelmä on paitsi syvällinen myös täynnä iloa ja riemua.

Tärkeintä Astrid Lindgrenin tarinassa on kuitenkin vapaus.

- Ronja kertoo vapautumisesta edeltävän sukupolven vihasta ja ennakkoluuloista.

Honkonen punnitsee sanojaan ja väläyttää välillä leveän hymyn.

- Olen taipuvainen vakavaan pohdiskeluun.

Ronjan työryhmä oli tuttu sekä Teatterikorkeasta että aiemmilta kesiltä Suomenlinnassa. Honkonen lähti mielellään mukaan koulusta tutun Akse Petterssonin ohjaukseen.

- Pidän Aksen tavasta tehdä teatteria, siitä yhdessä tekemisestä.

Honkonen nauttii kollektiivisesta työskentelystä, jossa oma rooli ja kokonaisuus syntyvät prosessin myötä. Hän kehuu Ronjan tekemisen olleen mutkatonta ja paineetonta.

Työpäivät ovat kuitenkin olleet pitkiä. Suomenlinnan lautalla on matkattu aamulla harjoituksiin ja illalla myöhään pois. Hyvän Omantunnon linnake sopii miljööksi Ronjalle, mutta suuressa, vanhassa linnoituksessa harjoiteltaessa on myös paleltu.

- Siellä joutuu kerrospukeutumaan ja pitämään itsensä liikkeessä.

Keväällä Honkonen nähtiin Helsingin Kaupunginteatterin nuortennäytelmässä Keltainen kuu. Ensimmäisessä pääroolissaan koulun ulkopuolella hän oli 17-vuotias nuori kapinallinen Lee.

- Haastavinta näyttelijäntyössä on epävarmuuden ja keskeneräisyyden kestäminen, sen sietäminen, että ei tule valmista ikinä, Honkonen sanoo.

Mutta intohimo ja rakkaus työtä kohtaan ovat säilyneet. Näytteleminen tuntuu oikealta.

- Mulla on aina ollut korostunut tarve kohdata toinen ihminen. Tähän tarpeeseen näytteleminen vastaa.”

Kamerankin kanssa työskentely kiinnostaa näyttelijää, jota eräässä Keltaisen kuun arvostelussa verrattiin James Deaniin. Sydän vetää kuitenkin lavalle.

- Teatterissa, näyttämöllä, on sellainen taika tai veto, että sinne haluaa palata.

Taian mahdollistaa ryhmätyö.

- Meidän sukupolvi on ensemblelähtöinen, Honkonen selittää.

Aino Salonen

Ronja, ryövärintytär Suomenlinnan kesäteatterissa (Hyvän Omantunnon linnake, Susisaari) 27. 8. asti. Liput 32 e.