Kauniina kesäpäivänä Kauppatori on idyllinen paikka niin yksinäiselle, perheelle kuin seurueellekin hengähtää, istua kahvilaan ja nauttia pientä purtavaa.
Mutta idylliin voi tulla yllättäen särö.
Kauppatorilla kahvilassa naapuripöytään tuli iloinen seurue. Lapset kantoivat pöytään innoissaan isoja korvapuusteja. Aikuisilla oli kahvia ja lihapiirakoita. Viimeisenä pöytään istuutui mies asettaen naapurikojusta ostamansa paistettuja muikkuja sisältävän rasian ylpeänä ideastaan pöydälle. Lapset sanoivat yök, mutta aikuiset muikkuja maistellen nam.
Mutta mutta. Herkuttelu päättyi, kun kahvilan myyjä vakavana ja selvästi pahoillaan totesi, ettei muikkujen syönti käy kahvilassa. Seurue ehdotti, että ok, ei syödä, pidetään koskemattomana pöydällä. Ei onnistunut, koska torisäännöt kieltävät myyjän mukaan muikkujen säilyttämisenkin kahvilan tiloissa. Kahvilassa pitäisi olla katos kuten muikkuteltassakin. Seurue ei huomannut ehdottaa, että jospa he siirtyisivät kahvilan katokselliseen osaan. Olisikohan sekään onnistunut? Ratkaisuksi muodostui se, että rasia laitettiin kahvilan tarjoamaan pussiin pöydälle, ja näin muiden antimien nauttiminen sai jatkua. Seurueelta tuli keskenään muutama valittu sana byrokratiasta ja poliisivaltiosta.
On täysin ymmärrettävää, että hygieniasta on pidettävä huolta. Senkin ymmärtää hyvin, että toisesta kojusta ostettua ei ole lupa mennä nauttimaan toisen kustantamaan pöytään. Mutta tuntuu aika joustamattomalta, että jos on iso seurue, josta valtaosa ostaa kahvilan antimia ja yksi toisen kojun antimia, niitä ei voisi nauttia yhdessä, niin ettei olisi pelkoa myyntilupien menettämiseen.